Suomi liittyi pohjoismaiseen yhteistyöhön 1930-luvulla ja on siitä lähtien korostanut kuulumistaan Pohjoismaiseen viiteryhmään. Viro puolestaan on pyrkinyt Pohjoismaiden hyvämaineiseen joukkoon 1990-luvulta lähtien. Tänä päivänä Suomen ja Viron poliittisessa kulttuurissa on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, vaikka toki myös eroja. Demokraattisten arvojen juurtuminen kansalaisten keskuudessa on kummassakin maassa hyvää eurooppalaista keskitasoa – mutta jäljessä muita Pohjoismaita.

Demokratian ja yksilönvapauksien arvot ovat keskeinen osa pohjoismaisuuden perustaa. Yhdysvaltojen Kansainvälinen Republikaaninen Instituutti (IRI) ja ranskalainen ajatuspaja Fondapol julkaisivat hiljattain laajan kyselytutkimuksen, joka selvittää 42 demokraattisen länsimaan kansalaisten arvoja ja asenteita koskien oman maan poliittista järjestelmää (tulokset on julkaistu sivulla fondapol.org).

Tutkimuksen mukaan noin kaksi kolmasosaa sekä suomalaisista että virolaisista ovat sitä mieltä, että demokratia toimii heidän omassa maassaan hyvin.

Esimerkiksi Unkarissa sitä mieltä on vain 24 prosenttia kyselyyn vastanneista. Suomessa ja Virossa vaaleihin osallistumista pidetään melko laajalti mielekkäänä vaikuttamisen keinona ja poliittisia vapauksia arvostetaan. Samaan aikaan kummassakin maassa ihmiset ovat keskimäärin melko optimistisia tulevaisuuden suhteen.

Yksi keskeinen tekijä, joka yhdistää Suomea ja Viroa, mutta erottaa molemmat maat Skandinaviasta, on vahvan johtajan kaipuu. 44 prosenttia virolaisista ja 42 prosenttia suomalaisista pitää hyvänä vaihtoehtona sitä, että maata johtaisi vahva johtaja, jonka ei tarvitse välittää parlamentista tai vaaleista. EU-maissa vastaava luku on keskimäärin 34 prosenttia; Skandinavian maissa selvästi alhaisempi. Presidentin kannatuksen huippulukemat Suomessa ja vahvemman presidentti-instituution perään haikaileminen Virossa heijastelevat näitä lukuja. Tämä tulos on tietenkin ristiriidassa edellä kuvatun demokraattisen järjestelmän nauttiman arvostuksen kanssa. Ihmisten arvomaailmat eivät ole johdonmukaisia kokonaisuuksia.

Tutkimuksessa piirtyi kaiken kaikkiaan esiin kuva Euroopan jakautuneisuudesta. Kaikkein heikoimmalla pohjalla demokraattinen järjestelmä näyttää olevan Euroopan kaakkoissuunnalla, mukaan lukien Visegrad-maat, Balkan, mutta myös poliittisesti epävakaa Italia. Kärkijoukkoon puolestaan kuuluvat Skandinavian maat. Demokratia on globaalisti heikkenemässä, mutta EU:ssa enimmäkseen kuitenkin vahvalla pohjalla.

Kenties huolestuttavin havainto on se, että monissa länsimaissa nuori sukupolvi arvostaa demokratiaa selvästi vähemmän kuin vanhempansa. Tähän vaikuttanee nuorten kokema taloudellinen epävarmuus, heikentyneet odotukset tulevaisuuden suhteen ja monissa maissa korkealla tasolla oleva nuorisotyöttömyys. Demokratialta odotetaan hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Jos kasvava osa kansalaisista kokee, että järjestelmä ei kykene näitä tarjoamaan, yhä useampi pohtii, olisiko jokin muu järjestelmä – vaikka vahvan johtajan tai asiantuntijoiden valta – parempi vaihtoehto.

Yli puolet nuorista, alle 35-vuotiaista virolaisista kannattaa tutkimuksen mukaan ajatusta, että äänestysoikeus pitäisi rajoittaa vain sellaisille ihmisille, joilla on ”riittävä tietotaso”. Samaa mieltä on 42 prosenttia Suomen nuorista. Kummassakin maassa vanhempien ikäluokkien kohdalla vastaavat luvut ovat selvästi alemmalla tasolla. Kenties näiden lukujen taustalla on keskimäärin korkeasti koulutetun nuoren ikäpolven turhautuminen asiantuntemusta halveksivien populistien nousuun. Demokratian perusperiaatteiden kanssa nuo näkemykset ovat tietenkin ristiriidassa.

Viron tuloksissa näkyy pyrkimys kohti pohjoismaisia ihanteita. Esimerkiksi sukupuolten välistä tasa-arvoa sanoo kannattavansa peräti 93 prosenttia kyselyyn vastanneista. Käytännön tilanne on kuitenkin kaukana Pohjoismaista, eikä rakenteellisen eriarvoisuuden vähentämistä myöskään näkyvästi edistetä. Toisaalta kuolemantuomion kannatus on Virossa – Pohjoismaista poiketen – huomattavan korkea, sitä tukee kaksi kolmasosaa väestöstä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että nuorten parissa kuolemantuomion kannatus on Suomessa ja Virossa samaa tasoa, hieman yli 50 prosentissa. Virossa kuitenkin nuoret ovat vanhempaan ikäpolveen verrattuna liberaalimpia, mutta Suomessa konservatiivisempia.

Kaiken kaikkiaan Viron ja Suomen poliittiset kulttuurit ovat lähentyneet toisiaan, mutta erottuvat jossain määrin muista Pohjoismaista. Onhan meillä myös samankaltaiset ja samantasoista kannatusta nauttivat populistipuolueet, joita kummassakin maassa on yritetty maltillistaa tarjoamalla niille hallitusvastuuta. Suomessa tämä yritys epäonnistui; Virossa koe on vielä kesken.